Ratsastajan kehon toiminnallisuus- Rider in motion: Susanne Von Dietze

Tietoinen ratsastus

Ratsastajan kehon toiminnallisuus- Rider in motion: Susanne Von Dietze

Ratsastajan kehon toiminnallisuus

Ratsastajan kehon toiminnallisuus

Rider in Motion tapahtuman aiheena oli tänä vuonna ratsastaja ja ratsastajan kehon toiminnallisuus. Todella mielenkiintoinen ja myös omaa toimintaani koskeva aihe, joten oli pakko lähteä päiväksi kuuntelemaan Susanne Von Dietzen opetuksia. Susanne on fysioterapeutti ja hän on tehnyt elämäntyönsä ratsastuksen ja ratsastajien parissa, häneltä on ilmestynyt myös kirjoja (esim. Balance in Movement-kirjasta tulee päivitetty versio piakkoin!) ja hän kirjoittaa artikkeileita mm. Dressagetoday:n sivuille.

Päivä oli täynnä asiaa ja aika kului nopeasti. Aamu aloitettiin muutaman tunnin teorialla, josta siirryttiin seuraamaan valmennuksia. Koska aiheena oli ratsastajan kehon toiminnallisuus, käytiin teoriaosuudessa läpi anatomiaa juuri tästä näkökulmasta. Miellyttävän yksityiskohtaista, mutta samalla hyvin kokonaisuus huomioonottaen. Arvostan erityisesti taitoa ja kykyä esittää asiat selkeästi, mutta kuitenkin niin, että kokonaisuuden moninaisuus tulee ilmi. Valmennuksissa tuotiin teoria käytäntöön ja erilaisten harjoitusten kautta jokainen ratsastaja tuntui saavan uusia välineitä oman kehon käyttöön ja hevosissa eron huomasi heti.

Huom. Tämä teksti on syntynyt muistiinpanojeni ja omien ajatusteni kautta, joita kurssilla heräsi.

Päivän antia tiivistetysti

Ratsastajan kehon toiminnallisuus-
Rangassa on niin paljon niveliä, että sitä on miltei mahdoton pitää suorassa ja linjautuneena. Jalkojen ja käsien epäsymmetriat yhdistetään usein keskivartalon voiman heikkouteen.

Yleisesti

Miksi ratsastajan on tärkeää ymmärtää kehon toimintaa paremmin? Koska se auttaa ymmärtämään ja sisäistämään asioita eri tavalla kuin silloin, kun vain tiedämme jonkin asian. Vaikka anatomia on anatomiaa, toiminnnallisuus ja kokonaisuus tekee siitä mielenkiintoista. Oppiminen tapahtuu aina kerroksittain, joten samojen asioiden läpikäyntikin tuo aina mukanaan jotain uutta.

Epäsymmetriaa on aina olemassa, niin hevosilla kuin ihmisilläkin, se on inhimillistä ja normaalia. ”Toiminnallisuus menee mittojen yli”, tämä tarkoittaa sitä, että pelkkiä mittoja katsomalla emme pääse kovin pitkälle, vaan jokaisen yksilöllinen toiminnallisuus ratkaisee. Tämän vuoksi meidän tulee löytää harmonia ja balanssa omassa kehossamme.

Susanne mainitsi myös tärkeän pointin siitä, että eri ihmisille sopii erilaiset hevoset. Tämä on tavallaan päivänselvää, mutta toisaalta kuitenkin asia, joka saatetaan helposti sivuuttaa. Hevosen liikkeen ja liikkumisen sopiminen ratsastajan keholle ja liikkumiselle ja toisinpäin. Ideaalitilanteessa kehot ja liikkeet kohtaavat, niin, että ratsastus todella tuntuu helpolta. Monesti näin ei ole ja se on hyvä huomioida tekemisessä, että jostain joudutaan kompensoimaan. Esimerkin omaisesti Susanne kertoi, että hän on elämänsä aikana kohdannut tasan kaksi match made in heaven:ia.

Mittasuhteiden vaikutus

Ihmisen kehon mittasuhteilla on merkitystä. Ratsastajan kehon toiminnallisuuuden kannalta on merkitystä sillä onko ratsastaja esimerkiksi pitkäselkäinen vai lyhytselkäinen. Jo tämä asia itsessään vaikuttaa mm. kääntäviin apuihin, tasapainoon ja liikkuvuuteen hevosen selässä, jolloin myös ratsastajien ohjeet ovat erilaisia.

Center of dynamics ja Center of gravity (juuri nyt ei taivu suomeksi nämä) voivat sijaita eri paikoissa kehossa. Nämä kaksi pitäisi kuitenkin saada yhteyteen toistensa kanssa, jolloin saadaan suurin voima ja tasapaino aikaiseksi. Yhteyden löytäminen ja työstäminen vaikuttavat kehon kantokykyyn ja esimerkiksi nivelten toimintaan, jonka vuoksi tämä on todella tärkeä prosessi.

Lihakset ja kalvojärjestelmä

Lihaksistoa ja kalvojärjestelmää voidaan vahvistaa. On tärkeää huomioida jänteiden ja kalvojen toiminta, koska iso osa energiasta kerääntyy niihin ja vapautetaan niistä, eli lihas ei tee yksin töitä. Vapautumisen hetki on kaikista tehokkain hetki. Tähän liittyen Susanne mainitsi tutkimuksen, jossa todettiin, että passagea menevä hevonen ei käytä pelkkää lihasvoimaa, vaan voima ja jäntevyys tulee koordinaatiosta lihasten, jänteiden ja kalvojen välillä. Tämä on tärkeä pointti ja minusta erittäin tärkeä huomioida, kun mietitään liikkeiden kokonaisvaltaisuutta.

Susanne puhui myös paljon spiraaliketjuista, eli lihasketjuista, jotka kulkevat niskasta jalkoihin saakka. Näiden spiraaliketjujen toiminta ja toiminallisuus on isossa roolissa ratsastuksen näkökulmasta. Kouluttaudun itse tällä hetkellä spiraalistabilaatio-ohjaajaksi ja olin aivan innoissani siitä, että näistä spiraaliketjuista puhutaan ja niiden merkitys ratsastuksesa kannalta on huomioitu.

Myös tuntoaisti vaikuttaa lihasasioihin: Jos vertaamme sormenpään ja alaselän tuntoaistia, sormenpään tuntoaisti on todella tarkka, kun taas alaselän nikamat tunnemme vasta, kun ne ovat oikeasti kivuliaat. Syvät lihakset rangan vieressä esimerkiksi väsyvät niin, että emme tiedosta itse väsymistä, vaan väsymisestä johtuva lihasten kiristyminen aiheuttaa koordinaatio-ongelmia tai koordinaation katoamista, mutta se ei tunnu väymiseltä tai väsyneeltä lihakselta. Sama toimii hevosella, syvät lihakset kertovat olevansa väsyneitä, kun hevonen alkaa vastustella tehtävää, joka sujui hetki sitten hyvin.

Lantio on yhteys hevosen ja ratsastajan välillä.

Ranka, lantio ja jalat

Rangassa on paljon automaattista liikettä. Susane kertoi miten oli yrittänyt saada selkäranka-mallia pysymään satulan päällä niin, että siitä saisi hyvän kuvan suorassa, mutta lopulta oli todettava, että liikettä vain on olemassa koko ajan. Tämä vielä korostuu, kun satulan alla on liikkuva hevonen. Jos rangan liikkeeseen keskittyy liikaa, tapahtuu liikkeen pysähtyminen. Flow-tilan saavuttaminen on siis erityisen tärkeää ratsastaessa, koska hevosen liike ja flow liikuttaa ratsastajan rankaa myös koko ajan. Ideaaalitilanne on tila, jossa flow tulee ikäänkuin automaationa, tätä kutsuisin itse tässä kohden ehkä sopivaksi jäntevyydeksi kussakin tilanteessa.

Rangasta löytyy sekä stabiilimpia että liikkuvampia osia ja nämä vuorottelevat. Esimerkkinä lanneselkä/alaselkä, joka pitenee eteentaivuksessa kun taas rintaranka/yläselkä ei pitene vaikka eteentaivutuksessa kuinka pyöristät yläselkää. Rintakorin alueelle onkin merkityksellisempää löytää tilaa ja leveyttä pituuden sijaan. Tästä esimerkkinä tulee mieleen esimerkiksi yliryhti, jossa ratsastaja pyrkii pidentämään yläselkäänsä ja oikeasti

Lantion alueella tärkeä kolmipiste on häpyluu ja istuinluut, koska kolmio voi seistä epätasaisella alustalla. On myös hyvä huomioida, että istuinluut eivät varsinaisesti voi toimia toisistaan erillään. Jalkoja pitäisi pystyä liikuttamaan ilman, että istuinluut liikkuu, jos esimerkiksi nostat jalan jalustimesta ja istuinluu nousee, nostat lantiota etkä jalkaa. Jalustimella on merkitys, jolla saadaan aikaan suljettu kinesteettinen ketju ja jalan avulla saadaan aktivoitua lantio. ”You need to ground your legs to be supple.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jalkaa painetaan jalustimeen, vaan sieltä saadaan vain se tarvittava tuki, jotta saadaan muodostettua aktiivinen ja jäntevä istunta.

Myös muutama nikama sai erityismaininnan, kaularangan toiseksi alin nikama eli C6 ja Lanneranga sekä ristiluun väli. C6 nikamalla on tärkeä rooli kannattelussa ja puolipidätteessä. C6 on tärkeä nikama myös hevosen kaularangassa, sillä se kannattelee myös hevosta. Tämä on erityisen tärkeä pointti sen vuoksi, että hevonen ei voi kannatella etuosaansa ja sitä ei voida koota, jos C6 on valahtanut (esim. kaulasta lyhyeksi/taakse vedetty hevonen) tai jos ratsastajan C6 on valahtanut. LS-väli taas on tärkeä mm. siksi, että se on myös hevosen ”moottori” ja liikkeen läpipäästäjä.

Lantion ”ympyrän” toimintona on ylävartalon painon jakaminen sekä jalkojen kautta tulevan ison liikkeen muuttaminen kehittyneemmäksi, jolloin ranka ottaa vastaan pienemmän impulsion.
Istuinluut vaikuttavat aina toisiinsa.

Ylävartalo ja kädet

Ylävartalo on mielenkiintoinen kokonaisuus anatomian näkökulmasta. Ylävartalon ainoa nivel käteen on solisluun pieni nivel, huom. hevosella ei ole edes tätä! Olkaluu on kiinni lapaluussa ja lapojen väli on avoin ja elastinen osa, jossa on enemmän liikkuvuutta. Tästä johtuen pelkän käden korjaaminen ei auta, vaan mukaan täytyy ottaa myös ylävartalo ja keskivartalon tuki.

Ylävartalossa auttaa myös ajatus pyöreästä mallista samalla tavalla niin kuin lantion alueellakin ja tätä kautta siihen saa erilaisen voiman ja jäntevyyden. Kun käsiä työntää eteen (kohti kuolainta), lavat painuvat kohti selkää ja tätä kautta saadaan muodostettua ympyrä, joka helpottaa jäntevyyttä. Pehmeä käsi alkaa siis kehosta saakka.

Ratsastajan kehon toiminnallisuus
Lihasketjut:
Pehmeät kädet lähtevät kehon sisältä.
Olkapäiden, käsivarsien ja käsien tulee olla itsenäiset suhteessa hevosen liikkeeseen.

Yhteenveto

Kuten ehkä jo alusta saattoi huomata, olin päivän antiin todella tyytyväinen. Vaikka tuolla anatomiapuolella ei juuri uutta tullut, olen aina yhtä fiiliksissä siitä, että joku osaa sanoittaa ja selittää asiat selkeästi ja yksinkertaisesti. Aina saa kuitenkin uusia näkökulmia ja uusia pieniä oivalluksia kaikista asioista.

Olin vaikuttunut Susannen tyylistä nähdä jokaisen ratsukon ongelmat, oli ne sitten isompia tai pienempiä ja hänen suhtautumisensa niihin. Jokainen ratsukko sai katsojan näkökulmasta nopeasti käytännön tasolla toimivia vinkkejä. Tämän lisäksi oli minusta mukavaa seurata laadukasta ratsastusta ja huomioida, miten ratsastajat reagoivat ohjeisiin ja niiden toimivuuteen. Varsinkin nykyään on rohkeaa tulla ison katsojajoukon eteen opetettavaksi, joten oli mahtava nähdä näin monipuolisesti erilaisia ratsukoita päivän aikana.

Sain kotiin viemisiksi uusia oivalluksia ja hyviä harjoituksia, joita voin hyödyntää sekä omassa ratsastuksessa ja kehonkäytössä että asiakastyössä.

Kuvat on Saatu Susanne Von Dietzeltä ja ne löytyvät kirjasta Balance of Movement. Ethän kopioi kuvia ilman lupaa!

Palaa etusivulle tästä

Löydät minut myös Facebookista ja Instagramista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *